Kirjoituksia
Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 2.4.2025. Olen ehdolla kuntavaaleissa numerolla 489 ja aluevaaleissa numerolla 2334.
Lähden ehdolle, koska haluan olla rakentamassa inhimillistä ja tasapainoista yhteiskuntaa – jossa perheet, nuoret, ikäihmiset, yrittäjät ja joka ikinen alue tulevat aidosti kuulluiksi ja huomioiduiksi yhdenvertaisesti.
🍀 Perheille haluan yhteiskunnan, jossa arki sujuu: varhaiskasvatus on lähellä ja laadukasta, koulutietä tuetaan ja perheiden jaksamista vahvistetaan palveluilla, jotka oikeasti toimivat. Perheiden on saatava apua silloin, kun sitä tarvitaan!🍀 Nuorille haluan mahdollisuuksia, joihin tarttua: mielenterveyden tukea ajoissa, opiskelupolkuja lähelle ja tulevaisuuden uskoa – ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin. Sekä tukea ja uusia palvelumuotoja, jotka vastaavat aidosti nuorten elämäntilanteisiin.
🍀 Ikäihmisille haluan arvokkaan vanhuuden sekä mahdollisuuksia valita itselleen sopiva tapa elää ja asua. Tarvitsemme toimivaa kotihoitoa, laadukasta ympärivuorokautista palveluasumista, arvostavaa perhehoitoa ja inhimillisiä hoivaratkaisuja – ei hoivakriisiä. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, palvelujen saatavuuteen ja turvalliseen arkeen kotiseudullaan.
Päätöksenteossa tarvitaan nyt arkijärkeä, empatiaa ja kestävyyttä – ei kiivailua tai vastakkainasettelua vaan kykyä kuunnella ja rakentaa. Siksi olen mukana.
Kevään kuntavaalit ja aluevaalit ovat kohtalonvaalit maaseudun tulevaisuudelle. Päätökset, joita kunnissa ja hyvinvointialueilla tehdään, vaikuttavat suoraan siihen, onko maaseudulla mahdollisuus elää, yrittää ja kasvattaa perhettä myös tulevaisuudessa.
Maaseudun asiat eivät nouse itsestään pöydälle. Ne pitää nostaa. Siksi tarvitaan päättäjiä, joilla on juuret maassa ja sydän oikealla paikalla. Keskustan ehdokkaana haluan olla varmistamassa, että palvelut säilyvät lähellä, turvallisuus arjessa paranee ja ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa oman kotiseutunsa kehitykseen – asuivatpa he taajamassa, kylällä tai syrjemmällä.
Olen saanut itse kasvaa Hankasalmella, maaseudulla, jossa elämä rakentui lähipalveluiden ympärille ja puhtaan luonnon keskelle. Kävin kouluni idyllisessä kyläkoulussa, jossa yhteisöllisyys, turvallisuus ja tuttuus olivat osa arkea. Nämä kokemukset ovat minulle valtava voimavara ja myös muistutus siitä, kuinka tärkeää on säilyttää nämä mahdollisuudet myös tuleville sukupolville.
Kunnilla on suuri rooli hyvinvoinnin ja elinvoiman rakentamisessa. Päivähoito, peruskoulut, liikuntapaikat, nuorten mahdollisuudet ja yrittämisen edellytykset syntyvät kunnan päätöksillä. Samalla hyvinvointialueiden pitää huolehtia siitä, että perusterveydenhuolto, mielenterveyspalvelut ja ikäihmisten hoiva toimivat – ei vain paperilla, vaan oikeasti, ajallaan ja lähellä.
Arvostan suomalaista maaseutua ja sen ihmisiä. Olen tilallinen, äiti ja oikeustieteen opiskelija, ja tiedän, kuinka tärkeää on, että arki toimii. Kaikki lähtee siitä, että ihmisillä on luottamus tulevaan – siihen, että kylän koulu säilyy, terveyspalvelut löytyvät kohtuullisen matkan päästä ja että päätöksenteossa kuullaan myös niitä, jotka eivät huuda kovimmalla äänellä.
Keskusta on ollut kautta aikain maaseudun ja tavallisen ihmisen puolustaja. Tänä keväänä on jälleen aika valita, annetaanko päätösvalta kasvukeskusten ehdoilla vai viedäänkö ääni myös sinne, missä elämä tapahtuu – navetan nurkilla, metsäteillä ja koulun hiekkakentän laidalla.
Minä valitsen sen, että koko Suomi pidetään mukana.
Julkaistu 30.3.2025 Keskisuomalaisen mielipideosastolla
Nuoruus ei mahdu yhteen muottiin – eikä palveluiden pitäisi myöskään
Nuoruus nähdään usein elämänvaiheena, jossa rakennetaan tulevaisuutta: opiskellaan, tehdään töitä, itsenäistytään. Todellisuus on kuitenkin monelle paljon raskaampi. Kaikki eivät ole samassa tilanteessa, eikä kaikilla ole samoja mahdollisuuksia.
Yksi nuori on opiskelija, toinen maahanmuuttaja, kolmas työtön tai syrjäytymisvaarassa. Entä jos yksi ihminen on näitä kaikkia yhtä aikaa – esimerkiksi nuori äiti, joka opiskelee, on työtön, vähävarainen ja kamppailee mielenterveyden kanssa? Tällöin yksikin tuki voi olla ratkaiseva, mutta yksikin puuttuva tuki voi kaataa koko arjen.
Tällä hetkellä kunnan ja hyvinvointialueen palvelut eivät riittävästi kohtaa tällaisten nuorten moninaista todellisuutta. Palvelut ovat sirpaleisia. Opiskelijan tukimuodot eivät kohtaa työttömyysturvaa, lapsiperheiden tuet eivät kata arjen peruskuluja, ja mielenterveyspalveluihin pääsy vaatii jaksamista – juuri sitä, mitä monelta puuttuu.
Kun elämäntilanne on monimutkainen, apua pitäisi saada helposti ja yhdestä paikasta. Nyt nuoren on kuljettava virastosta toiseen ja selitettävä tarinansa yhä uudelleen. Palvelujärjestelmä tarkastelee tilannetta kukin omasta näkökulmastaan, mutta harva näkee kokonaiskuvaa.
Pahimmillaan nuori jää yksin. Jatkuva taloudellinen epävarmuus, epäonnistuneet kohtaamiset ja katkonaiset tukipolut johtavat syrjäytymiseen – tilanteeseen, jossa auttaminen on jo vaikeampaa ja kalliimpaa.
Hyvinvointialueen ja kunnan tuleekin tarjota matalan kynnyksen nuorten perhepalvelupisteitä. Näissä palveluissa nuoren ei tarvitsisi valita, hakeeko hän tukea opiskeluun, toimeentuloon, mielenterveyteen vai vanhemmuuteen – vaan kaikkia käsiteltäisiin yhdessä.
Palvelupisteessä toimisi moniammatillinen tiimi: sosiaalityöntekijä, mielenterveyden ammattilainen, opinto- ja uraohjaaja, varhaiskasvatuksen neuvonta, talous- ja asumisneuvonta, järjestöjen tukihenkilötoiminta sekä yrityskummi, joka tukisi erityisesti yrittäjyydestä kiinnostuneita nuoria. Palvelun ytimessä olisi inhimillinen kohtaaminen, jossa nuorta ei arvioida, vaan autetaan. Piste voisi toimia myös liikkuvana palveluna lähiöissä ja pienemmillä paikkakunnilla.
Kunnan ja hyvinvointialueen on yhdessä kolmannen sektorin kanssa tehtävä yhteistyötä yli hallintorakenteiden ja rakennettava palvelukokonaisuus, jossa ei tarvitse valita: saatko opiskella vai hoidatko lasta, saatko terapiaa vai ruokaa pöytään.
On aika tehdä päätöksiä, jotka eivät jätä ketään – etenkään nuorta – yksin. Nuorten perheiden tukipalvelut eivät ole vain tukitoimia heikoimmille – ne ovat investointi koko yhteiskunnan hyvinvointiin, talouteen ja tulevaisuuteen.
Julkaistu 25.3.2025 Keskisuomalaisen mielipideosastolla
Sain viime perjantaina kunnian vierailla Attendo Tähkän mielenterveyskuntoutujien yhteisöllisen asumisen yksikössä sekä tavata Attendo Pihkan väkeä. Kiitos asukkaille, henkilökunnalle ja yksiköiden johdolle lämpimästä vastaanotosta ja arvokkaista keskusteluista! Teette todella merkityksellistä työtä, ja oli ilo kuulla sekä onnistumisista että kehityskohdista. Lupaan palata – ja jatkaa tätä tärkeää keskustelua myös päätöksenteon tasolla.
Jotta tämä onnistuu, hyvinvointialueiden ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä on kehitettävä ja tehostettava. Yksityiset toimijat, kuten Attendo Tähkä, täydentävät hyvinvointialueiden tarjoamia palveluita ja tarjoavat tukea kuntoutujille.
On myös tärkeää korostaa kokemusasiantuntijoiden merkitystä, sillä he toimivat arvokkaana linkkinä palvelunjärjestäjien, työntekijöiden ja mielenterveyskuntoutujien välillä. Heidän kokemuksensa auttaa ymmärtämään yksilön tarpeita syvällisemmin ja kehittämään palveluiden laatua. Kun yhteistyö toimii saumattomasti, entistä useampi saa tarvitsemansa avun ajoissa.
Kiitos vielä kerran vierailusta. Työ jatkuu – ja mielenterveyskuntoutujien ääni tulee kuulumaan päätöksenteossa!
Julkaistu 11.3.2025 Keskisuomalaisen mielipideosastolla
"Eihän se hyvältä tunnu." Sanoi 84-vuotias mummoni kahvipöydässä. Ja minä meinasin purskahtaa itkuun.
Istuin viikonloppuna kahvipöydässä mummoni kanssa. Samalla, kun hän luki lehdestä ikäihmisten palveluihin kohdistuvista leikkauksista, hän sanoi hiljaa: "Eihän se hyvältä tunnu." Sillä hetkellä sydämeni särkyi.
Leikkaukset vanhuspalveluista eivät ole vain numeroita budjetissa – ne ovat ihmiskohtaloita. Ne ovat yksinäisiä iltoja ilman hoitajaa, kiireessä syötyjä aterioita ja huolta siitä, kuka auttaa, kun voimat eivät enää riitä. Jos palveluasunto löytyy vain kaukaa, se tarkoittaa monelle vanhukselle surullisia jäähyväisiä kotiseudulleen – ehkä viimeisen kerran.
Ikäihmisten palveluiden alasajo koskettaa jokaista meistä, jokaisella on isovanhempi, vanhempi tai läheinen, joka ansaitsee arvokkaan ja turvallisen vanhuuden.
Meidän velvollisuus on puolustaa niitä, jotka ovat rakentaneet tämän maan ja pitäneet meistä huolta. Lähimmäisenrakkaus ei saa olla katoavaista. Jokaisella vanhuksella on oikeus riittävään hoivaan, inhimilliseen kohtaamiseen ja turvalliseen arkeen.
Hyvinvointialueiden tehtävä on varmistaa, että palvelut toimivat – eivät rapistu. Meidän on panostettava ennaltaehkäisyyn, kotihoidon vahvistamiseen ja hoivakotien resursseihin, jotta jokainen ikäihminen saa tarvitsemansa avun.
Vanhustenhoito ei ole menoerä – se on arvo. Se kertoo, millaiseksi yhteiskunnaksi haluamme kasvaa. Meidän tulee olla yhteiskunta, joka arvostaa ja kunnioittaa vanhuksiaan, eikä jätä heitä yksin.
Kun seuraavan kerran istun mummoni kahvipöydässä, toivon voivani sanoa hänelle: "Teistä pidetään huolta. Sinun ei tarvitse enää huolehtia."
Siksi pyydän teitä, äänestäkää näissä aluevaaleissa niiden puolesta, jotka eivät ehkä enää jaksa itseään puolustaa. Meidän tehtävämme on pitää huolta niistä, jotka ovat pitäneet huolta meistä.
Julkaistu 6.3.2025 Keskisuomalaisen mielipideosastolla, 11.3.2025 Suur-Jyväskylän Lehdessä sekä 12.3. Korpilahti-lehdessä
Päätöksenteossa on viimein otettava huomioon perustuslailliset ja kansainväliset velvoitteet
Suomen perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat jokaiselle yhdenvertaiset oikeudet, mutta toteutuuko tämä, kun alueellinen kehitys on epätasa-arvoista? Kunnissa tehdään jatkuvasti päätöksiä, joissa peruspalvelut heikkenevät – kouluja lakkautetaan, terveyspalvelut keskitetään ja vanhustenhoito jää retuperälle.
Lapset ja perheet kärsivät koulutusleikkauksista: kouluja lakkautetaan, ja lasten koulumatkat pitenevät. Samalla varhaiskasvatukseen suunnitellaan massapäiväkoteja, joissa voi olla satoja lapsia. Monet vanhemmat ovat huolissaan ja syystä. Kun ryhmäkokoja kasvatetaan ja henkilöstöresursseja leikataan, missä vaiheessa lasten oikeudet jäävät huomiotta? Missä kulkee raja, jossa lapsen oikeus turvalliseen ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen ei enää toteudu – ja kuka sen määrittelee?
Sama huoli koskee terveydenhuoltoa. Lähiterveysasemien sulkeminen tarkoittaa, että hoitoon pääsy vaikeutuu, ja matkat terveyskeskuksiin ja sairaaloihin pitenevät. Entä hätätilanteet? Ehtiikö ambulanssi varmasti ajoissa perille, kun sydänkohtaus yllättää tai eloton henkilö löydetään vedestä?
Entä ikäihmisten oikeudet? Heidän, jotka ovat tätä maata kantaneet ja tarjonneet meille turvaa ja huolenpitoa. Kotihoidon kustannukset nousevat, mutta palveluja ei tarjota syrjäseutujen asukkaille. Päivätoimintaa lakkautetaan, yksinäisyys lisääntyy, ja palveluasumista ei aina voida järjestää oman kunnan alueella. Onko oikeudenmukaista, että iäkäs ihminen joutuu viettämään viimeiset vuotensa kaukana läheisistään? Onko tämä ihmisarvoista vanhuutta?
Päätöksenteossa on viimein otettava huomioon perustuslailliset ja kansainväliset velvoitteet. Jokaisella tulee olla oikeus yhdenvertaisuuteen, riittäviin palveluihin ja ihmisarvoiseen elämään, asuinpaikastaan riippumatta. Nyt on aika muuttaa suunta.
Julkaistu 21.2.2025 Keskisuomalaisen mielipideosastolla